On se hassua.
Kun odotin Vauvelssonia, pidin tarkkaa lukua päivistä ja tiesin tarkalleen, missä vaiheessa raskaus lasketun ajan perusteella milloinkin oli. Tiesin, millä viikolla tuleva vauvani kehittyi mitenkin, mitä tapahtui elimistössäni,… Tiesin prikulleen, montako kuukautta, viikkoa ja päivää laskettuun aikaan vielä oli jäljellä.
Tämä Pikkukakkosen odotusaika onkin sitten ollut erilainen.
Päivien laskemiseen ei juuri ole ollut aikaa, ja koko raskaus on tuntunut hurahtavan tänne loppusuoralle ihan itsestään.
Kysyttäessä raskausviikkojeni määrää joudun pysähtymään ja miettimään hetken. Laskemaan, että paljonko niitä viikkoja nyt sitten olikaan. Yllättymään itsekin, että eipä niitä tosiaankaan enää paljoa ole. (Kuutisen viikkoa tässä vaiheessa.)
Ei sillä, ettenkö olisi iloinen ja innoissani tästäkin raskaudesta. Totta kai olen; ihanaa, että perheeni täydentyy. Että minulle suodaan toinenkin lapsi. Että Vauvelsson saa sisaruksen. Että lapsille tulee pieni ikäero.
Vauvelsson on kuitenkin pitänyt päiväni niin toimeliaina, että sen syvällisemmille ajatuksille tai laskennalliselle puolelle ei oikeastaan ole jäänyt aikaa.
Tässä on puolensa.
Ei ole tullut tunnetta siitä, että Pikkukakkosen syntymä siintää valovuosien päässä, ja että sinne on suorastaan tuskastuttavan pitkä aika. Toisaalta en myöskään ole ehtinyt eläytyä tähän raskauteen samalla tavalla, kuin Vauvelssonia odottaessani.
Käytännössä tämäkin on kaksipiippuinen juttu; huonona puolena voisin mainita sen, etten ole ehtinyt samalla tavalla kuulostelemaan Pikkukakkosta ja viettämään aikaa hänen liikkeitään seuraillen, hyvänä puolena taas sen, etten ole pahemmin ehtinyt potemaan tai valittelemaan vaivojani sängyn pohjalla – ja että ehkä juurikin siitä syystä ne ovat suurimmaksi osaksi pysytelleet nyt poissa.
Kun raskaus on edennyt tällä tavalla vaivihkaa, sitä tietysti näin lasketun ajan lähestyessä pohti esimerkiksi, miten tunneside Pikkukakkoseen kehittyy sitten synnytyksen jälkeen. Rakastunko häneen heti, tuntuuko hän heti omalta Vauvelssonin tapaan vai ottaako tämä oman aikansa?
No, senhän tietysti näkee sitten. Sen kuitenkin tiedän, että rakkautta molemmille tulee kyllä riittämään.
Sillä on hyvä mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Turhien mainosten ja roskapostirobottien varalta toistaiseksi käytössä sanavahvistus.
Kiitos kommentistasi!