Ulkoilupäivä

Täällä meillä oli tänään aivan loistava ulkoilusää, ja kyllähän sitä ulkoiltua sitten tulikin. Varsinaista liikuntaa kertyi tälle päivää liki kolmen tunnin verran – mikä on, vaikka itse sanonkin, aika hyvin näillä raskausviikoilla. Pihalla olisin viihtynyt kauemminkin, samoin ilmeisesti myös Vauvelsson ja Tikkujalka, mutta aika loppui kesken, ja oli lähdettävä välillä muihin touhuihin. Huominen päivä harmittaa jo etukäteen – tänne on luvattu vesisadetta, joten pitkällisemmät ulkona hengailut taitavat jäädä tuon päivän osalta vähemmälle. Aamuksi ei tosin ole luvattu sadetta, että josko sitä ottaisi ja repäisisi päivän käyntiin kunnon lenkillä jo tuolloin?

M on soittanut minulle tänään useamman kerran, ja joka kerta ollaan oltu pihalla. Iltalenkiltä palaillessamme M sattui tulemaan vastaan, ja pysähtyi päivittelemään, mistä mulla tätä energiaa oikein riittää. Naurahdin, pakkohan se on ainakin yrittää – vaikka totuushan on, ette sitä aina tahdo riittää, ei, vaikka kuinka haluaisi. On päiviä, jolloin tunnen aamusta asti olevani ihan finaalissa, vaikken mitään erikoisempaa olisi vielä ehtinyt touhutakaan. Päiviä, jolloin haluaisin vain keskittyä hyvään kirjaan ja lahota sohvan nurkassa – tai sängyssä – skipata päivittäissiivoukset ja muut kotityöt, koiranulkoilutuksen ja nukkua, nukkua, nukkua.

Noina päivinä sitä tahtoo olla pahantuulinen ja räjähdysherkkä. Kovin monen asian ei tarvitse mennä pieleen, jotta tuntuu siltä, että päivä on pilalla (joskin se mieli yleensä siitä päivän mittaan muuttuu).

Noina päivinä sitä haluaisi päästä kaikesta mahdollisimman vähällä, mutta koska mahdollisuuden rajat tulevat tässä yksinhuoltajan arjessa vastaan aika äkkiä, koetan vain ammentaa jostain itseeni sitä kuuluisaa energiaa, ja järjestää Vauvelssonille sellaisia virikkeitä, jotka eivät vaadi minulta ainakaan fyysisiä voimia. Näiden päivien jälkeen sitten poden huonoa omaatuntoa siitä, miten olisi taas pitänyt jaksaa ja tehdä enemmän – siitä nimenomaisesta faktasta huolimatta, että lapsi ei vaadi tolkuttomasti virikkeitä tai puuhaa ja että vähempikin riittää. Ei mopolla mahdottomiin, sanovat.

Huomenna olisi sitten siivouspäivä. Tai no, meillä kun siivotaan joka päivä imuroinnin ja lattioiden pesun merkeissä, pitäisi kai selvyyden vuoksi puhua viikkosiivouspäivästä. Tosin huomisen töitä tuli aloiteltua jo tänään, sillä kukapa sitä nyt koko päivää haluaisi siivoamiseenkaan kuluttaa… Pyyhin pölyt, pesin vitriinien lasit, peilit sekä ikkunoiden sisimmät lasit. Tekstiilisuihkuverho sai käsittelyn pesukoneessa, ja pesinpä omia vaatteitanikin. Tällä hetkellä pesukoneessa pyörii valkoisia liinavaatteita, jonka jälkeen laitan vielä yhden koneellisen Vauvelssonin vaatteita pyörimään. Ovatpahan valmiina sitten, kun niitä tarvitsee, vaikka tytöllä kyllä onkin vaatteita sen verran, ettei niiden kanssa ihan heti hätä tule…

Kello on paljon, joten taidan tekaista vielä itselleni pari leipää, kipata kurkkuuni lasillisen tuoremehua, ja painella unten maille.