Touhukas tiistai

Tänä aamuna heräilin kello kuudelta, ja edelleen tavallista kaavaa mukaillen lähdin Tikkujalan kanssa aamulenkille. Ilma oli harmaa, mutta tiet olivat kuivat ja linnut lauloivat iloisesti. Liikkeellä ei ollut juuri ketään – no, paria muuta koirantaluttajaa lukuun ottamatta. Koirat olivat kuitenkin niin kaukana, ettei Tikkujalka niistä sen kummemmin kiinnostunut, ja jatkoikin häiriintymättä kirsu maassa kulkemista kunnon vihikoiran tyyliin.

Kotiin päästyämme olin helpottunut siitä, että Tikkujalkaa ei tarvinnut pestä. Osasinpas erehtyä.

Avojaloin kuljeskellessani nimittäin huomasin, että lattiathan ovat, hiisi vieköön, yltä päältä ohuen hiekan peitossa. Kyselin itseltäni, kuinka tämä on mahdollista – eilettäin tuli imuroitua peräti kahteen kertaan; yhdesti aamulla ja toisen kerran illalla – mistä tuota hiekkaa oikein tänne tulee?

Päivälenkillä sain kaipaamani vastauksen. Katupöly. Sehän se nuo kulkuväylät peittää ja sehän se juuri on, joka meillekin koiran tassuissa – ja turkissa – kantautuu, ellei tajua viedä koiraa pesulle välittömästi lenkiltä palattuaan. Tekemäni havainto aiheutti minussa suoranaista mielihyvää – ketäpä nyt kiinnostaisi kovin montaa kertaa päivässä imuroida, ellei aivan pakko ole? Tähän aikaan vuodesta kun saa muutenkin olla siivoamassa päntiönään, ellei sitten halua löytää itseään polskimasta karvamerestä, joka puolestaan syntyy koiran näköjään meneillään olevasta karvanvaihtokaudesta.

Mutta mihin jäinkään?

Niin, aamulenkin jälkeen ryhdyin sitten nauttimaan aamupalaani. Ruisleipää, appelsiinimehua, tilkka jogurttia, teetä, kaksi rautakapselia. Hyvää, ravitsevaa, täyttävää. Siinä hetken istuskeltuani huomasin jalkojeni tuntuvan väsyneiltä ja hieman kivuliailtakin – puhumattakaan siitä, että niitä jostain syystä turvotti ihan vietävästi – ja päätin suoda itselleni lepohetken ketaroideni kohottamisen muodossa. Helpottihan tuo nopeasti, vaikka kovin kauaa en paikoillani ehtinyt olemaankaan, sillä Vauvelsson päätti heräillä aamuun jo hyvissä ajoin.

Siinä sitten aamupesujen ja vaipanvaihdon jälkeen siirryttiin keittiöön, jossa valmistin neidille sen tavallisen aamiaisen: maitoa ja puuroa hedelmien kera. Taustalla soi lastenlaulut, niiden kun on huomattu helpottavan huomattavasti ruokailuhetkiä. Aamupalan jälkeen valikoitiin päivän vaatteet, jonka jälkeen aloin heilumaan – tämän ajan Vauvelsson ja Tikkujalka viihdyttivät toisiaan, vaikka tyttö laittoikin aluksi hanttiin – onhan se äidin tekemien askareiden katsominen ja pieni osallistuminenkin sitten niin kovin jännää. :)

Järjestelin, pyyhin pölyt, pesin peilit, imuroin sekä pesin lattiat. Kuurasin myös lavuaarin, vessanpöntön sekä vessan lattian. Laitoin pyykkikoneen pyörimään, ja viikkailin jo kuivuneita vaatteita ja liinavaatteita omille paikoilleen. Vein roskat ja lajittelin turhat mainokset ja paperit, jotta saisin vietyä ne sitten myöhemmin. Sillä erää hommani olivat siinä, sillä varsinainen viikkosiivouspäivä meillä ajoittuu torstaille, jolloin näiden perusjuttujen lisäksi tehdään paljon muutakin.

Päätin sitten hengähtää hetken, kaappasin Vauvelssonin istuskelemaan isoon sänkyyn ja kärräsin paikalle muutamia kirjoja, joita sitten aloin neidille lukea. Luettavat kirjat käsittivät niin satuja kuin lorujakin. Sitten innostuin vielä lauleskelemaan liudan lastenlauluja (nykyään en taitaisi muiden sanoja muistaakaan), joiden kuulemisesta pikkuinen selkeästi tykkäsi. Vielä tovi vietettiin pehmoisella (mikä on omiaan minulle etenkin nyt, kun iskias meinaa hiipiä vaivaamaan) eräänlaisen kyselyleikin merkeissä. Minä siis kyselen tytöltä esineiden olinpaikkaa; ”Missä on lamppu?”, ”Missä on potkuhousut?”, ”Missä on katto?”, ”Missä on sänky?”, ”Missä on tyyny?”, ”Missä on sormet?”, ”Missä on massu?”, ”Missä on Tikkujalka?” etc., johon Vauvelsson antaa vastauksen luomalla silmäyksensä kysymyksessä olevaan esineeseen/asiaan. Osoittamaan se ei vielä ole ruvennut, mutta hyvähän se on näinkin.

Kaiken touhun jälkeen Vauvelsson halusi maitoa, joten tein työtä käskettyä. Kelloon vilkaistuani huomasin, että pienen päiväuniaika on ihan kohta käsillä, ja aloinkin valmistella häntä nukkumaanmenoon. Tyttö haukotteli, silmät olivat väsyneet ja unentarpeen huomasi muutenkin sen kummemmin pinnistelemättä, mutta eipä se nukkuminen kuitenkaan oikein kiinnostunut. Reilun tunnin ”unitaistelun” jälkeen tytteli sitten väsähti niin, että uni tuli ikään kuin väkisin.

Vauvelssonin nukkuessa käytin Tikkujalkaa minimaalisella lenkillä, söin hieman, otin pyykit koneesta ja painelin sitten itsekin hetkeksi nukkumaan, sen verran armottomasti minua tuntui tänään väsyttävän. (Näitä loppuraskauden iloja…) Kyllähän se tirsojen ottaminen kannattikin, sillä tunsin itseni jälleen sangen pirteäksi ja energiseksi.

Pikkuneidin heräiltyä koitti taas ruokailuaika, jota sitäkin höystettiin musiikilla. Helpolla selvittiin silläkin kertaa; Vauvelsson jätti enimmät temppuilut temppuilematta, eikä suuttunut niinkään kielloistani, jotka koskivat mm. syöttötuolissa seisomaan nousemista ja pöydälle kiipeämistä. Tyttö keskittyi kuuntelemaan lastenlauluja, aukomaan suutaan ja keinahtelemaan rytmikkäästi musiikin tahdissa.

Vauvelssonin ruokailtua söin itsekin, ja aloin laittaa keittiötä kuntoon tytön katsellessa touhujani aitiopaikalta. Saatuani paikat järjestykseen Tikkujalka alkoi vaatia ulospääsyä, joten lähdettiin koko porukka käymään puolen tunnin lenkillä. Tarkoitus oli jatkaa matkaa vielä edemmäs, mutta alkava sadekuuro muutti suunnitelmiamme, ja saimme tietysti lähteä talsimaan kotia kohti. Hyvä tuuri meillä oli, sisälle päästyämme pieni piskottelu muuttui suuremmaksi kuuroksi.

Koska tämä nimenomainen lenkki oli avannut silmäni katujen pölyisyyden suhteen, ymmärsin viedä Tikkujalan pesulle ennen kuin se ehti hiekoittaa koko huushollin.

Koska suurimmat työt oli tehty, eikä ulkonakaan juuri tehnyt mieli olla, päätin, että jatketaan päivän teemaksi muodostuneella tekemisellä: lukemisella. Eipä siis muuta kuin vesilasi lähistölle, Vauvelsson viereen ja lukemaan. Siinähän sitä on virikettä meille kummallekin puhumattakaan siitä, miten hyvä vaikutus ääneen lukemisella Vauvelssonin kielelliselle kehitykselle on.

Illemmalla soitti Vaari, joka halusi hakea meidät käymään luonaan. Sillä reissulla käväisin sitten ruokakaupassa – ja vaateostoksilla. En minä itselleni mitään hankkinut, mutta tulipahan jälleen hieman lisää kesävaatetta Vauvelssonille;

-          Valkoiset puolipotkuhousut (7,95 €)

-          Kaksi paria sukkia (4,95 €)

-          Sinikuvioinen kesämekko (14,95 €)

yht. 29,85 €

Nämäkin ostokset esittelen sitten siinä mainitsemassani kesävaatepostauksessa, joka valmistuu ja ilmestyy sitten, kun nuo kesävaatteet on tosissaan hankittu.

Tällaista meillä tänään, nyt muiden postauksia lukemaan!